Uutiset ja tiedotteet Tietoa tiedekunnasta Yhteystiedot

Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Postiosoite: PL 66
00014 Helsingin yliopisto
Käyntiosoite:
Agnes Sjöbergin katu 2
Puhelinnumero: 0294 1911 (vaihde)
Faksi: 02941 57161
--
Sähköposti (yleiset asiat):
el-hallinto@helsinki.fi
--
Henkilöstöasiat:
hr-eltdk@helsinki.fi

Opiskelijapalvelut:
viikki-student@helsinki.fi
--
Puhelinluettelo
Hae yhteystietoja

Vuoden eläinlääkäri Mirja Ruohoniemi ei kaihda uusia aluevaltauksia

Eläinlääketieteellisen tiedekunnan opetuksen varadekaani Mirja Ruohoniemi on Suomen eläinlääkäriliiton valitsema Vuoden eläinlääkäri 2015, joka on uransa aikana siirtynyt eläinlääketieteen eri osa-alueilta yliopistopedagogiikan pariin. Ruohoniemi valotti uransa moninaisia vaiheita Eläinlääkäripäivien avajaistilaisuudessa 2.12.2015 pitämässään esityksessä.
Mirja Ruohoniemi
Valitsemiskriteereissä nostettiin esiin sekä ura diagnostisen kuvantamisen parissa että paneutuminen pedagogiikkaan. Myös Ruohoniemen osallistuminen eläinlääketieteen koulutuksen laadunvarmistustyöhön oli nostettu esiin. ”Valinta Vuoden eläinlääkäriksi on hienoimpia tunnustuksia mitä eläinlääkäri voi uransa aikana saada. Erityisen yllättävältä se tuntuu silloin, kun oma työnkuva poikkeaa niin sanotusta tavanomaisesta eläinlääkärin työstä. Monet läsnäolijoista muistavat minut Hevossairaalan puolelta ja röntgenyksiköstä, mutta jo usean vuoden ajan olen saanut toteuttaa itseäni yhdistämällä eläinlääketieteen yliopistopedagogiikkaan. Parhaillaan olen - jo toista kautta - myös akateeminen johtaja, tiedekunnan perusopetusasioista vastaava varadekaani.” toteaa Ruohoniemi.

Ruohoniemi toi esityksessään esiin hänelle tärkeitä uraan liittyviä käännekohtia. Hän ehti toimia parikymmentä vuotta hevoseläinlääketieteen ja diagnostisen kuvantamisen opettajana. ”Olen edelleen sitä mieltä, ettei hevosen kinnertä parempaa hahmotusharjoitusta olekaan. Väitöskirjani aiheena oli suomenhevosen kaviorustojen luutuma, ja yllätyksekseni olen huomannut että nyt parikymmentä vuotta myöhemmin asia on noussut jälleen tutkimuskohteena ajankohtaiseksi. Tutkimukseni oli aina käytännönläheistä: ultraäänitutkimuksella voidaan pikkuvarsan luuston kehittyneisyys samoin kuin hevosen paksusuolessa olevat hiekkakeräymät todeta vaikka talliolosuhteissa.”
Pitkästä eläinlääketieteen erikoistumisestaan huolimatta Ruohoniemi otti seuraavaksi vastaan haasteen yliopistopedagogiikan parissa, jolloin tutkimuskohde vaihtui hevosen jaloista opiskelijoiden oppimiseen. ”Opetus on aina ollut sydäntäni lähellä. Pääsin pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston kautta tutustumaan muihin tieteenaloihin, mistä on ollut merkittävää hyötyä myöhemmän työni kannalta. Myöhemmin oivalsin, ettei mikään mitä olen tehnyt urallani ole mennyt hukkaan: opetuksen kehittämisessä on suurta apua siitä, että on itse kulkenut läpi koko polun ja toiminut itse pitkään opettajana. Helsingin yliopiston seuraavan strategiakauden teemana on ’opiskelija keskiöön’, ja voin ilokseni todeta että se teema on ohjannut toimintaani koko opetusurani ajan.”

Hän kuvaa siirtymää etenkin tutkimuspuolella haastavaksi. ”Tutkimustyöni on viime vuosina ollut monitieteistä; erityisesti olen tehnyt yhteistyötä oikeustieteellisen, farmasian ja bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan pedagogisten lehtoreiden sekä ylipistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön tutkijoiden kanssa.”

Opetuksen kehittäminen on oleellinen osa Ruohoniemen nykyistä roolia. ”Yksi käännekohta oman kehittymiseni kannalta oli ns. kokovuosipalatteen kerääminen keväällä 2004. Tästä kokovuosipalautteesta tuli keskeinen osa tiedekunnan pysyvää palautejärjestelmää, ja se käynnisti myös useita muita konkreettisia toimenpiteitä. Kyseisestä kokovuosipalautteesta kirjoitetusta artikkelista tuli ensimmäinen yliopistopedagoginen artikkelini ja aiemmin kuvaamani siirtymän haasteellisuutta kuvaa konkreettisesti se, että aikaa materiaalin keräämisestä artikkelin julkaisuun kului joitakin vuosia. Palkitsevaa oli se, että artikkelista tuli yksi tuon lehden vuosikerran ladatuimmista.” Opetuksen kehittämistyö on hyvinkin pitkäjänteistä ja joka vuodelle valitaan etukäteen kehittämisteema.

Laatutyöhön perehtymisestä tuli Ruohoniemelle henkilökohtainen haaste. ”Toinen iso käännekohta urallani oli Helsingin yliopiston valmistautuminen vuonna 2007 toteutettuun laadunvarmistusjärjestelmän auditointiin. Siihen liittyneestä koulutuksesta oli vähällä tulla ensimmäinen jonka keskeytän, koska minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää mitä tehtävässä odotettiin. Myöhemmin erilaiset laadunarvioinnit ovat tulleet kovinkin tutuiksi sekä tiedekunnan ollessa arviointien kohteena että itseni ollessa arvioijana. Erityisen arvokkaina itse pidän sitä, että tiedekuntamme oli ensimmäinen eurooppalainen tiedekunta, jonka laatujärjestelmä akkreditoitiin eurooppalaisen EAEVE-järjestön toimesta, ja pian tämän jälkeen tiedekunta valittiin Helsingin yliopiston opetuksen laatuyksiköksi.”

”Haluan kuitenkin korostaa, että olen vain lisävoimavara ja katalysaattori; yhdessä työskentely on se joka tuottaa tulokset. Tiedekunnassa on poikkeuksellisen myönteinen kehittämisilmapiiri ja yksi vahvuutemme on tutkivan työskentelytavan ulottaminen myös opetussuunnitelmatyöhön ja opetuksen kehittämiseen” summaa Ruohoniemi.

Linkki Suomen Eläinlääkäriliiton sivulle, jossa juttu Vuoden eläinlääkärin valinnasta.