Väitös: Oriin siittiöiden säilytyskestävyys paranee vähentämällä seminaaliplasmaa ennen säilytystä

Jäähdytettynä säilytetyn siirtosperman käyttö on viime vuosikymmenen aikana yleistynyt. Siittiöiden säilytyskestävyydessä on kuitenkin vaihtelua, eikä tähän vaikuttavia tekijöitä tunneta kovin hyvin. ELL Maria Kareskoski tarkastelee väitöstutkimuksessaan oriin seminaaliplasman vaikutuksia siittiöiden säilytyskestävyyteen, sekä seminaaliplasman koostumusta. Kareskoski osoittaa tutkimuksessaan, että seminaaliplasman osuuden pienentäminen ennen säilytystä vähentää säilytyksen aikaisia DNA-vaurioita siittiöissä. Oriiden välisen vaihtelun takia yksilölliset muutokset siemennesteen käsittelyssä ennen säilytystä voivat olla hyödyksi jos oriin siittiöiden säilytyskestävyys on heikkoa.

Seminaaliplasma on siemennesteen nestemäinen osa, joka koostuu lisäsukurauhasten tuottamasta nesteestä. Sen ainesosat vaikuttavat moniin hedelmöitystä edeltäviin tapahtumiin. Oriin siemenneste koostuu useista osista, eli fraktioista. Ejakulaation alkuvaiheen siittiörikkaat fraktiot sisältävät suurimman osan siittiöistä, ja loppuvaiheen siittiököyhät fraktiot sisältävät vähemmän siittiöitä ja enemmän seminaaliplasmaa. Seminaaliplasman biokemiallinen koostumus vaihtelee näiden fraktioiden välillä, sillä eri lisäsukurauhasten tuottamaa nestettä vapautuu fraktioihin tietyssä järjestyksessä.

Seminaaliplasman tilavuusosuuden vaikutus siittiöiden säilytyskestävyyteen
Kareskoski osoittaa tutkimuksessaan, että säilytyksen aikana seminaaliplasman läsnäolo oli yhteydessä siittiöiden DNA-vaurioihin. Siittiöiden DNA-vaurioita nähtiin vähemmän niissä näytteissä, joista suurin osa seminaaliplasmasta oli poistettu ennen säilytystä, verrattuna näytteisiin joissa noin kolmasosa tilavuudesta oli seminaaliplasmaa ja loput laimennusnestettä. Siittiöiden liikkuvuudessa säilytyksen jälkeen nähtiin paljon orikohtaista vaihtelua.

Fraktioerot siittiöiden säilytyskestävyydessä ja seminaaliplasman koostumuksessa
Kareskosken mukaan DNA-vaurioiden määrä lisääntyi säilytyksen aikana vähiten siittiörikkaassa fraktiossa, josta suurin osa seminaaliplasmasta oli poistettu. Kun seminaaliplasmaa oli mukana näytteessä säilytyksen aikana, fraktioeroja siittiöiden liikkuvuudessa ja DNA-vaurioiden määrässä ei nähty.

Lisäksi Kareskoski toteaa tutkimuksessaan, että tutkittujen entsyymien (alkalinen ja hapan fosfataasi, β-glukuronidaasi) pitoisuudet olivat korkeampia siittiörikkaissa kuin siittiököyhissä fraktioissa, kun taas kalsium- ja magnesiumpitoisuudet olivat korkeampia siittiököyhissä kuin siittiörikkaissa fraktioissa. Natriumia ja kaliumia oli eniten ennen ejakulaatiota erittyvässä esisekreetissä, joka ei sisällä siittiöitä. Siittiököyhän fraktion kaliumpitoisuudella saattaa olla merkitystä siittiöiden liikkuvuuden kannalta, mutta yksikään tutkituista ainesosista ei ollut yhteydessä oriin hedelmällisyyteen.

ELL Maria Kareskoski väittelee aiheesta ’Components of fractionated stallion seminal plasma and the effects of seminal plasma on sperm longevity’

Väitöstilaisuus järjestetään eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa, Helsingin yliopiston Viikin kampuksella (B-talo, luentosali 4, Latokartanonkaari 7) perjantaina 8.4.2011 kello 12.

Vastaväittäjänä toimii professori Harald Sieme (University of Veterinary Medicine Hannover) ja kustoksena professori Terttu Katila

Väitöskirjan elektroninen versio: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/25851
Lisätietoja: Maria Kareskoski, maria.kareskoski@helsinki.fi, p. 050-4150191