Eläinlääkäreiden erikoistumiskoulutukselle lisätarvetta

Kasvavat osaamisvaatimukset ja asiakaskunnan yhä eriytyneemmät tarpeet edellyttävät, että yhä useampi eläinlääkäri suorittaisi erikoistumistutkinnon. Tavoite olisi kaksinkertaistaa valmistuvien erikoiseläinlääkärien määrä vuosittain 20 tutkintoon. Erikoistumiskoulutusta selvittänyt työryhmä luovutti raporttinsa opetusministeri Henna Virkkuselle 12.6.

Erikoistumistutkinnon voi suorittaa 6 eri alalta: elintarviketuotannon hygieniasta, hevossairauksista, pieneläinsairauksista, tarttuvista eläintaudeista, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidosta sekä ympäristöterveydenhuollosta. Tällä hetkellä erikoistuneita valmistuu vuosittain noin 9. Tämä määrä tulisi kaksinkertaista kymmenen vuoden kuluessa.

Eläinlääketieteellinen tiedekunta on ainoa alan koulutusta tarjoava yksikkö, joten sen koulutusvastuu on valtakunnallinen. Työryhmä esittääkin, että yhteiskunnan tulisi selkeästi osoittaa enemmän varoja erikoistumiskoulutukseen. Raportissa todetaan, että sekä erikoistumiskoulutuspaikkoja että ohjaajanvirkoja on syytä lisätä.

- Erikoistumisopintoihin kuuluvan syventävän osan harjoittelupaikkoja tulisi olla myös tiedekunnan ulkopuolella esimerkiksi muissa yliopistokeskuksissa, kuvaili työryhmää johtanut professori Outi Vainio yhden pullonkaulan poistamista raportin luovutustilanteessa.

Erikoistujia moniin tarpeisiin
Yhteiskunta tarvitsee yhä useampia erikoistuneita eläinlääkäreitä. Esimerkiksi pieneläimet sekä hevoset ovat lemmikkeinä ja harraste-eläiminä omistajilleen yhä tärkeämpiä. Niitä pidetään perheenjäseninä, joille halutaan yhä erikoistuneempaa hoitoa. Vastaavasti tuotantoeläinpuolella ennaltaehkäisevä terveydenhuolto korostuu tilakoon ja taloudellisten investointien suurentuessa. Tarttuvien eläintautien vastustamisen ja elintarviketurvallisuuden osaamista tarvitaan myös jatkuvasti enemmän.

Erityisosaamisen lisäksi vaaditaan yleistaitoja
Työryhmä pohti erikoistumiskoulutuksen sisältöä, joka on nykyisellään varsin toimiva.
Kansallisen järjestelmän lisäksi voi suorittaa kansainvälisiä erikoistumistutkintoja, jotka keskittyvät syvällisemmin erityisalueisiin. Kansainvälisiä tutkintoja tarvitaan jatkossakin, sillä tiedekunnan ei ole mahdollista toteuttaa pienien erityisalojen kansallista koulutusta. Kuitenkin myös kansallista eriytyneempää koulutusta on syytä kehittää. Esimerkiksi pieneläinsairauksissa tarvitaan kirurgian tai sisätautien erikoistumisalojen syvällisempää koulutusta. Tuotantoeläinpuolella taas olisi tarvetta eläinlajikohtaiseen erikoistumiseen. 

Eläinlääkäreiltä odotetaan kunkin alan erityisosaamisen lisäksi vankkaa oman alansa yleisosaamista. Lisäksi tarvitaan yhä enemmän tietoja eläinlääketieteen ulkopuolelta muun muassa taloustieteistä, johtamisesta sekä maatalouspolitiikasta. Aiheista tulisikin järjestää nykyistä keskitetymmin yleiskursseja kaikille erikoistujille.

Tavoitteet saavutettavissa
Opetusministeri Henna Virkkunen kiitti työryhmää raportista ja totesi siinä määriteltyjen tavoitteiden olevan realistisia saavuttaa.
- Haasteet olivat tiedossa työryhmää asetettaessa, ja nyt niihin on löydetty ratkaisuja. Esitetyt toimenpiteet vaikuttavat hyviltä keinoilta tilanteen parantamiseksi, sanoi Virkkunen.

Työryhmästä raporttia olivat luovuttamassa Riitta-Mari Tulamo, Sebastian Hielm, Sanna Hellström, Outi Vainio, Anna-Maija Virtala, Kristiina Hakkarainen, Päivi Ala-Poikela sekä ylitarkastaja Johanna Haahtela opetusministeriöstä.

 

 

Lisätietoja

• työryhmän puheenjohtaja, professori Outi Vainio, puh. (09) 191 57316
• Eläinlääkäreiden erikoistumiskoulutusta selvittelevä raportti (OPM 2009:17) on saatavissa opetusministeriön sivuilta.