Kalkkunoiden kuljetuksessa vielä haasteita

Teuraseläinten kuljetus on keskeinen ongelmakohta eläinten hyvinvoinnin kannalta. Kalkkunoiden kuljetuksessa on erityisesti keskusteltu sopivasta kuljetushäkin korkeudesta.  Tuoreen tutkimustiedon mukaan molemmissa tällä hetkellä yleisesti käytössä olevissa häkkikorkeuksissa on omat ongelmansa.

Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen juuri valmistuneessa tutkimuksessa tarkasteltiin ja vertailtiin lintujen käyttäytymistä erikorkuisissa kuljetushäkeissä sekä kenttäkokeessa että laboratorio-oloissa.  Kenttäkokeessa havainnoitiin kahta kalkkunoiden kuljetushäkkiä: yleisimmin käytössä olevaa 40cm sekä vaihtoehtoista 55 cm korkeaa häkkiä. Perinteisesti korkeamman häkin on arveltu vähentävän lintujen kokemaa epämukavuutta. Toisaalta matalamman kuljetushäkin oletetaan estävän toisenlaisia ongelmia, kuten lintujen nousemista toistensa selkään.  Vertailussa tarkasteltiin lintujen käyttäytymistä kuljetuksen jälkeen teurastamon odotustilassa sekä ruholöydöksiä.

Kumpikaan häkkityyppi ei optimaalinen
Tutkimuksen mukaan kumpikaan yleisesti käytössä oleva häkkityyppi ei ole ongelmaton. Matalammassa (40 cm) häkissä kalkkunat eivät mahdu seisomaan eivätkä kääntymään. Matalammassa häkissä linnut läähättivät enemmän teurastamon odotustilassa – tämän syynä on todennäköisesti rajoitetun ilmatilan aiheuttama korkea lämpötila tai lintujen kokema stressi.  Korkeammassa (55 cm) häkissä ongelmaksi muodostuivat lintujen selkänaarmut. Vammoja syntyy todennäköisesti lastauksen ja kuljetuksen aikana, mutta niiden tarkkaa syntymekanismia ei vielä tiedetä. Lihan laatuun eri kuljetustavat eivät näyttäneet vaikuttavan.

Matala häkki estää lintuja seisomasta
Tutkimuksessa tarkkailtiin lisäksi laboratoriokokein eläimelle mahdollisia asentoja erikokoisissa kuljetushäkeissä: 40cm ja 55cm korkeassa häkissä sekä vapaata seisontakorkeutta vastaavassa 90 cm korkeassa häkissä. Matalaa seisonta-asentoa (ns. low standing) – jossa lintu seisoo kintereet irti lattiasta, mutta jalat koukussa – havaittiinkaikissa tutkituissa häkkikorkeuksissa, mutta tilavammissa häkeissä (55cm ja 90cm) ainoastaan linnun noustessa ylös tai käydessä makuulle. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kyseinen asento ei ole linnulle luontainen seisoma-asento, vaan linnun yritys nousta seisomaan. Matalammassa häkissä linnut eivät pystyneet seisomaan, eivätkä juurikaan vaihtamaan asentoa.

Uusia kuljetustapoja tarvitaan
Tulevaisuudessa tulisi kehittää uusia, innovatiivisia kuljetustapoja. Jatkotutkimuksen aihe olisi myös, missä vaiheessa kuljetusta linnuille syntyy ruhjeita, ja voisiko niitä estää muuten kuin rajoittamalla liikkumista eli matalammalla häkillä. Kaikkiaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että eläinten hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeä tunnistaa kriittiset kuljetuksen vaiheet ja pyrkiä parantamaan niitä.

Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus toteutti tutkimuksen yhteistyössä Länsi-Kalkkuna Oy:n kanssa.  Tutkimukseen osallistui lukuisia käyttäytymis- ja hyvinvointitieteen, fysiologian, lihan laadun sekä kuljetusympäristön mittaamisen ja siipikarjankuljetuksen asiantuntijoita. Tutkimusta on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö sekä Länsi-Kalkkuna Oy.

Lisätietoja:
Eläinten hyvinvointitieteen professori Anna Valros, p.050 415 1242, anna.valros@helsinki.fi