Navetasta huippuyliopistoon – Saloniemen jäähyväisluento valotti urapolkua

Viikin kampuksen Walter-sali täyttyi viimeistä paikkaa myöten, kun eläinlääketieteellisen tiedekunnan professori Hannu Saloniemi muisteli pitkän uransa värikkäitä vaiheita. Samassa tilaisuudessa juhlistettiin myös tutkimusteknikko Ilkka Saastamoisen läksiäisiä: yli 40 vuotta yhteistyötä tehneet konkarit ovat molemmat jäämässä eläkkeelle.

Lämminhenkisessä tilaisuudessa kuluneita vuosikymmeniä muisteltiin kuvakertomuksen välityksellä. Saloniemi johdatteli kuvin ja muisteloin kuulijat 1960-luvun alkupuolelta nykypäivään, kotieläinhygienian assistentista arvostetuksi professoriksi.

Neuvontaa Hämeentien ”maatilalta”: käytännöllisyys kunniaan
Vuonna 1963 alkaneet eläinlääketieteen opinnot veivät vastavalmistuneen Saloniemen assistentiksi kotieläinhygienian laitokselle vuonna 1970. Laitos vaali käytännönläheisyyttä, ja Hämeentien eläinosastolla elettiin kuin maatilalla: lehmikarjan, sikojen ja lampaiden tuotokset päätyivät meijeriin tai teurastamolle. Tuolloin laitos tunnettiin ennen kaikkea luotettavana käytännön asiantuntijana ja neuvojana. Myös Saloniemen omaa tutkijanuraa leimasi pyrkimys tutkimuksen sovellettavuuteen ja käytännönläheisyyteen.

- Liekö kiinnostuksen kohteita ollut liikaakin. Niiden parissa olen kuitenkin viihtynyt, tuumasi yli viittätoista väitöskirjaa ohjannut Saloniemi.

Tutkimuksen kehittymistä
Eläinlääketieteen käytännön näkökulmaa yhdistettiin myös ajanmukaiseen kehitykseen. Laboratoriotoimintaa ja analyysimenetelmiä rakennettiin määrätietoisesti jo 1960-luvun lopulta lähtien. Merkittävässä osassa tässä kehittämisessä oli Ilkka Saastamoisen työpanos – myös hänen muisteluaan kuultiin tilaisuudessa.

Vuodesta 1987 kotieläinhygienian professorina toiminut Saloniemi kiinnitti erityisen lämmintä huomiota alan tutkimussuuntausten kehittymiseen.
- Navettahygienian sijaan nyt puhutaan kokonaisvaltaisesta eläinten terveydenhuollosta. Vuosien saatossa myös eläinten hyvinvoinnista on tullut aito tieteenala, totesi Hannu tyytyväisenä.
Kuvassa juhlitaan Hannun professoriksi nimittämistä.

Ulos yhteiskuntaan
Opetuksen ja tutkimuksen rinnalla Saloniemi korosti myös yhteisten asioiden hoitamista. Yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan tulivat tutuiksi jo 1970-luvulla, jolloin korkeakoulu teki aktiivisesti monipuolista, rajoja rikkovaa yhteistyötä. Myös Saloniemen oma kiinnostus on aina suuntautunut omien seinien ulkopuolelle, ja hän onkin toiminut lukuisissa eri työryhmissä sekä luottamustehtävissä. Muun muassa eläinlääketieteen säätiöt tulivat läheisiksi vuosien varrella. Myös kansainvälisillä kentillä Saloniemi on ollut mukana monessa: erityisesti balttilais-pohjoismaiset yhteydet olivat vilkkaita.

Pienenä ikävänä sivujuonteena Saloniemi muisteli tiedekunnan kohdalle osuneita lukuisia hajasijoitushankkeita. Myöhemmät vaiheet, kuten onnistunut muutto Viikkiin, valaisivat kuitenkin uran viimeisiä vuosia. Viimekeväisen tohtoripromootion Saloniemi mainitsi yhtenä uransa huippuhetkistä: viimeistään kaikkia traditioita noudattaneessa promootiossa tiedekunnasta tuli täysimääräinen osa Helsingin yliopistoa.

Tiedekunnan ja laitosten väen lisäksi paikalle oli saapunut lukuisia kollegoita yliopistosta ja muualta. Kuulijoiden kiitospuheenvuoroissa Hannu ja Ilkka näyttäytyivät parivaljakkona, joita yhdistää taito luoda hyvää, myönteistä henkeä ympärilleen.

Kuvat: Hannu Saloniemen ja Ilkka Saastamoisen arkistot ja Anna Rinnemaa