Yleistietoa Ohjeita Yhteystiedot

Postiosoite:
Yliopistollinen eläinsairaala
Hevossairaala
PL 57
00014 Helsingin yliopisto

fax (09) 191 57352
<rivi>
Potilastoimiston puhelinnumero (ajanvaraus ja päivystys)

Käyntiosoite:
Koetilankuja 1, Helsinki
<rivi>
-> kartta

Hevonen, eläinlääkäri ja lait

Hipposi 1/2013
Kati Niinistö, ELL, Dipl. ECEIM

Hevonen, eläinlääkäri ja lait

Tavallisessa päivärutiinissa ei välttämättä tule ajatelleeksi että hevosenpitoa määrittävät monet lait. Yksi isoimmista lakimuutoksista kuitenkin näkyy selkeästi viime vuonna talliremonttien lisääntymisenä; siirtymäajan päättyminen karsinoiden minimikoon muutoksess tämän vuoden lopussa on pakottanut monet rakentamaan tai remontoimaan tallin uuteen uskoon. Samalla useimmat ajanmukaistavat muita tallin toimintoja, jotta sekä hevosten että ihmisten on helpompi olla ja työskennellä siellä. Karsinoiden koko liittyy eläinsuojelulain asetuksiin (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960396). Pelkkä eläinsuojelulaki (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247) ei määrittele normeja yksityiskohtaisesti, mutta siihen liittyvät asetukset tarkentavat mitkä katsotaan hevoselle riittäviksi elinolosuhteiksi. Karsinan minimikoko on määritelty hevosen säkäkorkeuden mukaan, samoin ryhmäkarsinoiden koot hevosten koon ja iän mukaan.  Hevosta saa edelleenkin pitää pilttuussa, mutta se on nykyisin erittäin harvinaista.
Eläinsuojeluasetus toteaa että hevosen karsina tai pilttuu on sijoitettava siten, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hevosen pitoon tarkoitetut varusteet ja laitteet on sijoitettava pitopaikkaan siten, etteivät ne aiheuta hevoselle vahingoittumisen vaaraa. Sähköjohdot ja -laitteet sekä muut välineet, jotka voivat vahingoittaa hevosta, on tarvittaessa suojattava tai sijoitettava siten, että ne ovat hevosen ulottumattomissa. Hevosen ruokintaan ja juottoon tarkoitetut astiat ja telineet on sijoitettava pitopaikkaan siten, että hevonen voi syödä ja juoda luonnollisella tavalla.

Tallin olosuhteet
Tallin suunnittelussa väliseinät tulee miettiä hevosten mukaan ja mahdollisesti muunneltaviksi. Sairaalassa tai esim. orien välissä voi umpiseinä olla käytännöllisin, mutta silloin hevosella tulisi olla vastapäätä lajitoveri näkyvissä. Yläosastaan auki oleva karsinan ovi, josta hevonen saa pään käytävälle on kaunis ja varmasti hevoselle mukava. Mutta jos aukon alle laittaa loimitelineen, kasvaa hevosen loukkaantumisriski huomattavasti, se voi jäädä alaleuastaan kiinni telineeseen ja vahingoittaa itsensä. Samoin karsinassa olevien ämpäreiden sankoihin on useampi hevonen vahingoittanut silmänsä. Turvallisuuden kannalta jo pelkästään riimun pitäminen turhaan hevosella on riski; se voi tarttua johonkin tai notkea hevonen voi saada takajalan sen alle raaputtaessaan niskaa.

Liikunta ja hoito
Eläinsuojeluasetus määrittelee myös että hevosen liikunnan, ulkoilun ja sosiaalisen kanssakäymisen tarpeiden tyydyttämisestä on huolehdittava päivittäin. Päivittäisten hoitotoimenpiteiden äkillisiä muutoksia on vältettävä. Hevosen hoitoon ja käyttöön liittyvät varusteet on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa. Hevosen kaviot on vuoltava säännöllisesti sekä kengitettävä tarvittaessa. Liukkaalla kelillä kengät on varustettava hokeilla tai muilla liukastumisen estävillä varusteilla. Hevonen poikkeaa tuotantoeläimistä käyttötarkoituksensa ja lähes lemmikkieläimen statuksensa kautta. Se että hevonen tarhailee päivittäin ja sillä ratsastetaan puoli tuntia, täyttää lain kirjaimen, mutta hevonen ei silti voi hyvin. Lajinmukainen käytös vaatisi syömistä ja liikkumista vuorotellen koko päivän ajan. Kesyhevoset eivät voi palata villihevosiksi, mutta yhä enemmän näkee hevosia, jotka eivät liiku tarpeeksi, tai saavat liikaa ruokaa liikuntaan nähden ja sairastuvat ylipainonsa tai väärän ruokinnan vuoksi.

Lääkitseminen säädeltyä
Hevosten hoitoa ja lääkitsemistä säätelee laki eläinten lääkitsemisestä sekä useat EU-säädökset. Hevonen määritellään tuotantoeläimeksi, jolloin useiden tavallistenkin lääkkeiden käyttö on kiellettyä tai rajoitettua. Mikäli hevonen otetaan pois tuotantoketjusta, eli kielletään sen käyttö elintarvikkeena (Hippos rekisteröi muutoksen hevospassiin), voidaan lääkkeitä käyttää vapaammin, ja kaikilla hevosilla tiettyjä lääkkeitä voidaan käyttää 6 kk teurasvaroajalla. Teuras- ja dopingvaroajoilla ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, niissä ollaan kiinnostuneita eri asioista. Tuotantoeläinten kanssa työskentelevät eläinlääkärit muistavat yleensä lääkkeiden rajoitukset hyvin, mutta valitettavasti hevoseläinlääkärit unohtavat välillä kertoa lääkkeiden rajoituksista. Toisinaan tiettyjä lääkkeitä on käytettävä hevosen parantamiseksi, mutta kannattaa kysyä, onko olemassa eri lääkitysvaihtoehtoja, jos haluaa joskus laittaa hevosen teuraaksi.

Lopettaminen ja hautaaminen
Hevosen teurastaminen on edelleen monille hevosenomistajille ylitsepääsemätön asia, mutta se on nopea ja kivuton tapa lopettaa hevonen. Jokaisen kannattaa miettiä, miten haluaa hevosen lopetettavan, koska ikuisesti elävää hevosta ei toistaiseksi ole keksitty, ja tilanne tulee vastaan kaikille hevosenomistajille ennemmin tai myöhemmin. Hevosen liha on eettisesti kestävämpää kuin monen muun lajin; sitä ei ole kasvatettu lihaeläimenä ahtaissa olosuhteissa, vaan siitä on pidetty yksilöllistä huolta ja saanut toivottavasti toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistään. Hevosia ei myöskään Suomessa kuljeteta teuraaksi erityisissä kuljetuksissa tai pidetä yön yli teurastamossa, vaan ne yleensä viedään tutulla kuljetusvälineellä ja lopetetaan ilman odottelua teurastamossa. Teurastuksen vaihtoehdot ovat lopettaminen ampumalla päähän tai eläinlääkärin lääkkeillä suorittama lopetus.
Eläinsuojelulaista siirrytään ympäristönsuojelulakiin, kun hevonen pitäisi saada haudattua. Sitä rajoittavat monet seikat, kaupungissa ja pohjavesialueella hautaaminen on mahdotonta. Kunnan terveysviranomaisilta voi kysyä, voiko hevosen haudata omalle maalle.  Kuolleet tuotantoeläimet määritellään nykyisin riskijätteeksi, joiden hävitys tulee tapahtua ensisijaisesti erityisissä käsittelylaitoksissa polttamalla. Jotkin pieneläinkrematoriot tuhkaavat myös hevosia. Tuhkausta suunniteltaessa kannattaa muistaa että normaalikokoisen hevosen tuhkat voivat painaa 25 kiloa ja sen polttamiseen tarvitaan melko paljon energiaa. Mikäli hevoselle on haluttu tehdä ruumiinavaus, se yleensä toimitetaan yhteispolttoon.

Nyky-yhteiskunnassa hevosenpito on hyvin säädeltyä ja hevosen hyvinvointi pyritään takaamaan. Valitettavasti edelleen ihmiset syyllistyvät hevosten heitteillepanoon tai suorastaan julmuuteen. Jokainen eläinlääkäri on velvollinen arvioimaan potilashevostensa olosuhteita, mutta varsinaisesti eläinsuojelueläinlääkäreitä ovat kuntien virkaeläinlääkärit ja läänineläinlääkärit. Heihin tai poliisiin tulee ottaa yhteyttä, jos tietää hevosenpidossa olevan ongelmia. Toisaalta myös turhat, kiusan vuoksi tehdyt ilmoitukset työllistävät viranomaisia. Täytyy myös muistaa että valvovat viranomaiset eivät ole aina hevosenpidon asiantuntijoita, ja pykälien väliin pitäisi jäädä tilaa realiteeteillekin, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin.